Hiihtoloman loppu

Tiistaina tais olla viimeinen välipäivä , eli tuolloin ei menty myöskään mäkeen. Enimmäkseen oltiin mökillä tai ajelemassa kelkalla. Käytiinhän me Aleksin  kanssa pyörähtämässä myös Kuusamossa kelkalla, syömässä kauhean makuiset ranskalaiset ja hampurilaiset, sekä ostamassa vähän lisää aktiviteettia mökille. Matka tuntui kauhean pitkältä ja oli tosi pomppuista, ja senkin takia meno matkassa kestikin kauhean kauan.
Ilta hämärtyi kun lähettiin kotia päin ajelemaan, ja kelkan lampuilla näkikin jo hieman paremmin montut jotta niitä pystyi väistelemään ja varomaan paremmin. Myös kuskikin keksi erityisen hyvän kikan jonka avulla tultiin hyvinkin reippaasti takaisin Rukalle Kuusamosta.

Keskiviikkona mentiin taas Rukalle mäkeen, ja tällä kertaa aurinkokin pilkahti taivaalla ! Oli huikean hyvä keli lasketella, ja ihmisiäkin oli rinteissä paljon. Grillattiin myös rinteen alla olevassa grillipaikassa makkaraa ja syötiin mahamme täyteen ja jatkettiin laskettelua noin viiteen saakka kunnes palattiin takaisin mökille syömään Mummon ruokaa.

Torstaina aamulla herättiinkin jo seittemältä, syötiin ja pakattiin laskettelukamppeet autoon ja lähdettiin ajamaan Pyhälle. Noin parisen tuntia sinne ajoi, ja päiväkin alkoi valaistua kun päästiin perille.
 Pyhä oli myös kiva paikka, siellä tosin oli paljon paljon vähemmän ihmisiä, eikä siellä tarvinut edes hissiin jonotella kun pääsit suoraan hissiin. Keli oli hieman erikoinen, rinteiden alla paistoi aurinko ja oli tyyntä, kun taas mentiin rinteiden päälle, siellä tuuli niin kovaa ja lunta pöllysi ettei eteenpäin nähnyt kuin parin kymmenen metrin verran.
Myös rinteiden väritykset olivat hieman outoja, mukamas punasia rinteitä oli sellaiset hyvin rauhalliset, laakeat mäet joissa ei ollut kuin yksi kunnollinen mäki, tai sitten mentiin äärilaidasta toiseen, kun eräs 'punainen' mäki oli hyvin jyrkkä ja vastasi tosiaankin enemmän mustaa rinnettä, mutta siitäkin selvittiin !
 Pyhällä syötiin myös lounas, joka itselläni taisi olla tropicana pizza,joka oli oikein hyvää, eikä se ollut niin rasvainenkaan mitä jokin kotipizzan tekele voi olla.
 Syönnin jälkeen lasketeltiin heti kunnes oli pakko lähteä takaisin mökille.
Matkalla poikettiin myös ihmettelemässä Suomulla mimmosessa tilassa paikka nykyään olelee, ja siellähän se kiinni oli.. Sen tulevaisuudesta ei vielä kuulema tiedetä yhtään mitää, aukeaako se enää ollenkaan.  Mutta jos se joskus aukeaa, olisi kiva käydä sielläkin laskemassa .. :)
Illemmalla käytiin sitten vielä kelkkailemassa miehen kanssa.

Perjantaina nukuttiinkin sitten hieman pidempään, ja syötiin rauhakseen aamupalaa ja hypättiin Aleksin kanssa kelkkaan ja käytiin hieman ostoksilla Rukan kylässä, ja muutenkin ajelemassa ympäri Rukaa.
Illemmalla karautettiin vielä iltamäkeen, joka jäikin sitten viimeiseksi kerraksi. Perjantaina illalla sitä tajusi vasta , että nyt se loma oikeasti on mennyt ohi, aluksi se ei tuntunut menevän/liikkuvan mihinkään, mutta nyt sitten ollaankin jo perjantaissa, ja huomenna olisi paluu kotiin.
 Täytyy myöntää , etten ennen reissua olin sitä mieltä että jään mielummin kotiin kuin lähden kymmennen tunnin ajomatkan päähän kotoani johonkin melkein tuntemattomien ihmisten sekaan viikon ajaksi, mutta nyt pitää sanoa että onneksi lähdin ! Taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia. Ja Lappi on aivan huippu paikka, johon on pakko palata viimeistään ensi talvena uudelleen.

Lauantai aamuna vielä aamupala, loppu tavaroiden pakkaus, siivous ja ajo kotia. Jäin kuitenkin vielä tienpäälle, sillä meninkin Aleksille yöksi. Siitä sitten sunnuntaina tultiin meille, kotiin.

Koko reissusta päällimmäiseksi jäi mieleen rinteet ja se maisema mitä Lappi todellakin tarjoaa. Siellä ihmiset ovat oikeasti ystävällisiä, hymyilevät sekä tervehtivät tuikituntemattomia kuin tuntisivat ne läpi kotaisin.
Ja ne porot ! Näin ekaa kertaa elämässäni näitä sarvekkaita, vaikkakin vaan tarhoissa, mutta silti. Hauskan näkösiä elikoita.

Pakko,
oikeasti pakko, päästä vielä joskus lappiin !

Rukan maisemaa.

Elämäni paras kaakao mitä oon tainu koskaan maistaa, nam ! 

<3

Illalla mökin ikkunasta näki hyvin Rukan rinteet ja niiden valot. 

Suomulta napattu kuva. Hiljaista on..

Hiihtoloma vihdoin !

Hihtoloma alkoi, ja on meillä parhaimmillaan käynnissä . Itse lymyilen tällä hetkellä kymmenen tunnin ajomatkan päässä kotoani. Ensimmäistä kertaa elämässäni 'eksyin' Lappiin, mitä mahtavammassa seurassa , kun oman miehekkeen kanssa. :)
 Perjantaina en mennyt kouluun, vaan pakkasin ja liikuttelin hevosen, jonka jälkeen alkoi piinaavan pitkä ajomatka kohti Rukaa. Täytyy myöntää, että matka oli todellakin puuduttava mulle, joka hädin tuskin muutenkaan jaksaa kolmea tuntia pidempään istua autossa yhtä putkea. Tehtiinhän me pysähdyksiä, jopa kaksi. Eka Pihtiputaalla jossa käytiin syömässä ja toinen sitten vielä enemmän pohjoisessa, mutta se oli vaan nopea vessa käynti taasen.

Perjantaina noin puolen yön aikaan päästiin perille, ja täällä oli paljon enemmän lunta kuin etelässä kotoa lähdettyä. Tänään kirjoituspäivänä , olen saanut viestiä perheeltäni, joka sanoi että etelässä ei ole enäää tietoakaan lumesta. Pelkkää vettä ja jäätä joka paikassa, sekä Helsingin suunnalla paistatteleekin jo vihreä väritys. Järkyttävää kuvitella että meillä kotosalla on vihertävää , kun taas täällä Rukalla luonnonlunta on melkeinpä metrin verran, ja eilen illallakin lunta oli tullut viitisen senttiä lisää. Eli täältä ei ainakaan lumi lopu kesken loman !

Lauantaina heräiltiin jossain yheksän aikoihin, pakattiin kamat ja lähettiin rinteelle, jonne mökiltä on auton kanssa noin viitisen kilometrin matka. Kuitenkin mökin ikkunasta illalla näkee hyvin rinteet, ja tuntuu että ne olisivat paljon lähempänä kuin viiden kilometrin päässä.
Rinteillä selvisin jopa hengissä, pientä alkukankeutta oli havaittavissa, kun olihan viimeisestä laskettelu kerrasta kulunut jo neljä ellei jo viisikin vuotta. En kuitenkaan kaatunut, ja selvisin jokaisen mäen alas ilman kaatumisia, hieman rauhallisella tyylillä, mutta kumminkin alas saakka.
Laskettiin vain noin kolmisen tuntia ja palattiin mökille syömään Aleksin ja kumppaneitten kera. Kelinkin oli ihan jees, tosin mäen päällä tuuli 10m/sekunnissa, ja oli hieman kylmähkö tuuli. Pakkastakin oli noin nelisen astetta.
Illemmalla käytiin vielä ajelemasa moottorikelkalla, huisia. :D

Sunnuntai menikin sitten eniten kelkan kyydissä istuskellen, kävellen ja pelaten bingoa Aleksin mummon kanssa. Ikinä en ole varmaan niin rankkaa kävelylenkkiä vetänyt mitä tuli tällä kertaa vedettyä. Sen verta jyrkkiä ja pitkiä mäkiä että oikeasti hikivalui itsellänikin niitä tepastellessa ylös päin Mummon ja Aleksin pikkuveljen kanssa, poikien ollessa ajalemassa kelkoilla ympäri Rukaa. Keli oli ihan asiallinen , noin asteen verran pakkasta ja pientä lumisadetta havaittavissa. Iltapäivästä keli meni nollille, sillä ainakin ajaessa lasit kastui ihan märiksi..
Käytiin illemmalla myös tutustumassa vähän Rukan kylään Aleksin kera, eikä oikein mitään ihmeellistä tarttunut mukaan, kuin kämänen pääkallo karkkipussi. Jospa jossakin vaiheessa löytäisi jotain kivaa kotiin viemistä ..

Tänään, maanantaina sitten oltiinkin kuutisen tuntia mäessä ja loppu illan vietinkin mökillä. Tänään mäessä jopa menin mustankin mäen, ja vauhtia löytyi jo hieman enemmän, sekä kaivattu kaatuminenkin tuli, mutta sekin taisi tulla silkan väsymyksen takia. Mutta ei se mitään, ne kuuluu tähän harrastukseen ! Kelikin oli oikein kiva, vähän tuuli , noin kolmisen metriä sekunnissa, sekä pakkastakin oli noin nelisen astetta. Aurinkokin hieman pilkahteli, ja porukkaa rinteillä oli enemmän kuin viimeksi, ja joihinkin hisseihin odotettiin sen 25 minuuttia ennen kuin päästiin koko hisseihin..
Tänään päästiin myös Aleksin kanssa leipomis puuhiin, ja väsättiin koko poppoolle pizzaa, ihan pohjia myöten, ja kaikki tuntui pitävän pizzasta, ainakin päällisin puolin... :D
Nyt jatketaan ilta puuhia, ja odotellaan jospa Aleksi ja Aleksin isä palaisivat kotiin ajoreissulta, jotta päästäisiin saunomaan ja nukkumaan.. 

~ Turhaako sua odotan ?

Koulua ollaan käyty kohta kaksi jaksoa, kolmas jakso menee työssäoppimisen parissa. En edes muista koska viimeksi koulussa käynti olisi ollut näit raskasta ja vähän vastenmielistäkin.  Koulu tuntuu junnaavan paikoillaan , sekä oman terveydenkin kanssa on ollut pienoista alamäen tynkää koko ajan. Musta on tosi usein tuntunut tosi väsynneeltä sekä innostus on tuntunut muuttuvan ärtyisäksi kiukutteluksi kaikkia kohtaan. Oon myös huomannu että nykyään tulee riideltyäkin paljon enemmän. Kuitenkin olen yrittänyt koko ajan tsempata itseäni sekä yrittänyt parantaa terveyttäni. Toivon että se on pian entisellään, niin kuin normaalilla ihmisellä. Kuitenkaan en voi koskaan kieltää totuutta siitä, että olen ikuisesti sairas. Sairaus jota sairastan ei lähde koskaan minusta. Sen kanssa on vain opittava elämään, ja tehtävä kaikki mahdollinen sairauden 'vähentämiseksi' .

Miten mulla muuten menee ? Nykyisen miehen kanssa kaikki menee hyvin, ja kerrankin musta tuntuu siltä että oon saanu vierelleni aidon ja välittävän miehen, joka välittää myös musta eikä vain aina itsestään. Musta kerrankin tuntuu siltä että oon löytäny tuen ja turvan. Siihen voi tarrata aina kun haluaa, se kuuntelee aina kun mulla on sille jotain sanottavaa , olkoon se kuin tyhmä asia, mut silti se kuuntelee aidosti. Siltä voi kysyä ihan mitä vaan, se vastaa ja kertoo oman näkemyksensä asiaan.

 Myös mieheke tulee nykyään oikein mielellääni heppailemaankin, ja on oppinu varmasti tosi paljon noista kaviokkaista. Kuulema ennen se ei oo edes koskenu hevoseen, kun nykypäivänä se jo valjastelee pari vuotiasta ravihevosen alkua itsekseen kärryjen eteen sekä ajelee varsalla mun mukana kun itse ajan omalla ruunalla.

Täytyy varmasti jo itsekkin myöntää että en ole koskaan nähnyt kenenkään oppivan noin nopeasti valjastelemaan ja ajamaan hevosta kuin hän. Mutta hyvä juttuhan se on !

Palatakseni kouluun, ensi viikon jälkeen alkaa siis kahden kuukauden pituinen työssäoppimisjakso, joka jännittää mua jo hieman, mutta kuitenkin odotan tosi innolla työssäoppimista ! Pääsin kehitysvammaisten päivätoimintaan kaheksi kuukaudeksi, ja paikka sekä henkilökunta vaikuttivat tapaamis hetkellä oikein mukavilta sekä reippailta.

~ musiikki sai mut jatkamaan mun elämää.

" vaik välil tuntuu, vaik ois kuin kova, niin voin mäki murtuu. "

Vihdoin tänään, alkoi kauan kaivattu kesäloma !

Vihdoinkin voin vaan keskittyä töihin, mieheen ja harrastukseni pariin, eikä tartte stressata mistään ylimääräsestä. Ja muutenkin, ainakin mulle tekee nää lomat tosi hyvää,  saan vihdoin keskittyä omaan terveyteeni, joka mun on oikeasti saatava kondikseen, jotta pystyn ens syksynä sadal prosentil näyttämään kaikille, et millain oikeesti oon ja mihin ylipäätänsä oikeesti kykenen. Haluun oikeesti antaa parhaani, enkä vaan mennä sieltä mistä aita on matalin.

Mitä mun kesälomaan suunnitelmiin kuuluu ?

 Oikeestaan vaan kesätöitä Starkilla, vähän reissaamista miekkosen kanssa, sekä raveissa käymistä hevosen kanssa ja ihan vaan turistina. Hirveesti kiinnostais kans lähtee Kuninkuusraveihin, mut en tosiaan osaa vieläkään sanoa riittääkö rahat sinne menemiseen.. :/

Ja pari lippuakin pitäis ostaa vielä pariin tapahtumaan jotka on kesän aikana, jos kaikki vaan hyvin menee.

Mutta nyt, jatkan tätä urakka siivoilemista täällä kotiorjana, heipsun !

~ viimeisiä päivittelyjä

Teknisten ja kädentaitojen ohjaamiseen tutustuminen vko 19 

Tällä kertaa tutustuimme valkosaveen. Teimme ensimmäisestä valkosavi köntsästä pienen kulhon ihan käsin painelemalla. Valkosavi oli jo minulle ennestään tuttua 'tavaraa' , kun sitä ylä-asteella pyöriteltiin viimeksi, ja tehtiin silloinkin jonkinsortin ruukut savesta. Kupin sai koristella vielä ihan oman mielensä mukaan.
 Toisena tehtävänä oli tehdä uudesta valkosavi 'köntsästä' jokin eläin/hahmo. Pidemmän mietiskelyn jälkeen päädyin sitten leijonaan. Leijonan ruumis oli oikein helppo muotoilla, samoin jalat ja häntä. Mutta sitten häntään karvat sekä valtava harjas oli hieman haastava. Tein ne pienistä pitkulaisista savin palasista, jotka kiinnitin löysällä savi + vesi yhdistelmällä.
   Lopputulos oli ihan ok, leijonasta tuli ikävä kyllä hännätön, ilmeisesti se ei vain kestänyt kovaa polttoastetta?
  Tehtiin myös betonitöitä hiekkakakkumuotteihin, jotka valettiin ensin öljyllä ja ripoteltiin sit vielä betoni päälle. Tuttua hommaa !

Kulttuuriohjaukseen tutustuminen vko 20 "Elmun reissu & Sibeliustalo"

Tiistaina menimme neljän aikoihin Pikkuteatterille valmistelemaan omia toimintapisteitämme, joihin lapset pääsivät sitten kokeilemaan kaikkea. Meidän pisteellä oli tällä kertaa tehtävänä heittää pahvista tehtyä pingviiniä suoraan punaiseen kohtaan mahan kohdalle. Jokaisen kahden yrityksen jälkeen lapsi sai ottaa karkin.
 Karkit tosin hommasimme aivan viime tingassa, kun tuo meidän karkin hommaaminen hiukka venyi.. Onneksi Hennillä oli auto, jolla päästiin nopeasti huristelemaan Launeen Lidliin.
   Piste toimi ihan ok, lapsia kävi, mutta musta tuntui ettei se pingviinin heitto se ydinjuttu ollut miksi ne siinä ravas niin useasti vaan se, kun yritysten jälkeen sai aina ottaa karkkia. Eräätkin kolme tyttöä juoksivat koko tapahtuman pidon ajan kahdella pisteellä, joista kummastakin sai karkkia. Eräässä vaiheessa katselinkin kuinka tyttöjen takataskut oikein pullottivat karkkeja. Tyttöjen katseetkin olivat sen mukaisia, että varmaan luulivat meitä ihan tolloiksi, ettei tajuttu heidän ideaansa mitä he tekivät. Kuitenkin jossain vaiheessa vähän rajoitettiin karkkien saantia, ainakin näiden kolmen likan kohdalla, joista tuli koko pisteen eniten käynneimmät asiakkaat.
  Pisteellä ylipäätänsä kävi ihan mukavasti porukkaa, taisi kaikki lapset tulla sitä rohkeasti kokeilemaan edes kerran, ennen kuin menivät kuuntelemaan sitä Kengurumeininkiä.
  Mutta ylipäätänsä tapahtumasta jäi ihan kivat fiilikset, pieni pettymys oli vain ettei tapahtumaa taidettu edes kunnolla mainostaa missään, jonka takia asiakkaita ei tullut kovin paljoa, oliko niitä nyt vain huimat 15 vai 20 ?

Keskiviikkona menimme luokan kanssa Sibeliustalolle kuuntelemaan Lahden Sinfonian Kenraaliharjoituksia. Jotain pientä muistikuvaa itselläni tuollaisesta tapahtumasta oli jossain pääkopan kaukaisuudessa, mutta tarkkoja muistikuvia en muistanut. Kuitenkin olen ennenkin käynyt jossain konsertissa ala-asteella Sibeliustalolla.
   Ja kun harjoitusalkoi, tiesin heti, ettei kyseinen kulttuurilaji ollut yhtään minua varten. Kaikki se kaksituntia mitä kuunneltiin musiikkia oli yhtä tuskaa korvilleni, ja siinä kahden tunnin aikana myös päänsärky alkoi vain pahenemaan.
  Kuitenkin musiikissa oli myös semmossia kivoja pätkiä joita tykkäsin kuunnella, mutta itse kokonaisuudessaan tapahtuma ei vaan ollut mun juttu. En taida taas kymmeniin vuosiin mennä tuollaiseen tapahtumaan, ehkä vasta sitten kun en enää muista mitä tuollaisissa tapahtumissa tehdään.
 

Teknisten ja kädentaitojen ohjaamiseen tutustuminen vko 21

Tällä viikolla oli aiheena nyt toteuttaa se oma työ. Piti siis etsiä kirjasta/lehdestä/netistä jokin työ, jonka toteutti kirjaimellisesti ohjeita seuraten eikä muunnellut ohjeita omalla tavallansa. Ohjetta lukiessa piti miettiä myös, oliko ohje hyvä/selkeä, oliko ongelmia jne.
 Oman työni löysin Askartelu-lehdestä , 3/04 . Tein kartonkityön jossa tehtiin kolme leppäkerttua kiinni naruun. Ihanan helppo työ, joka varmasti sopii nuoremmillekkin puuhasteltavaksi, esim . kerhoon tai ala-asteelle kuviksentunnille ! Työssä siis leikattiin punaisesta ja mustasta kartongista pyöreitä palloja, joista punaiset pallot leikattiin kahtia, jotta niistä saatiin 'siivet' leppäkertulle, Siivet liimattiin kiinni sillai, että ylimmäisellä leppäkertulla oli siivet kiinni, seuraavalla hiukka raollaan, ja viimeisellä aivan auki, niin kuin se lentäisi. Siipiin sitten väritettiin vielä mustat pallot, mustalla tussilla.
  Sen jälkeen leppäkertun päästä lävistettiin neulalla läpi  ja pujotettiin aina naru leppäkertusta läpi jotta kaikki olivat narussa kiinni. Ja niin tämä yksinkertainen työ oli valmis  !
   Ohje oli hyvin selkeä ja yksinkertainen (niinkuin oli myös itse työkin.. :D ) , ja sen takia pystyn suosittelemaan sitä kaiken ikäisille. Lopputulos oli oikein siisti.

Kulttuuriohjaukseen tutustuminen vko 21

 Tiistaina en ollut koulussa, vaan PHKS:ssa , jossa sain vihdoin apua oireisiini. Jospa tästä kohta saataisiin 'terve' likka.. :)

Keskiviikkona oli Käkelän Mobilistitapahtuma. Yritimme pukeutua mahdollisimman -50 nuorten tyyliin, mutta itselläni ei vain yksinkertaisesti ollut mitään vaatteita, joten puin jonkun siistin mekon ylleni. Me olimme oman pienryhmämme kanssa päivätoiminnassa, auttamassa heidän omilla pisteillä, joten meillä ei ollut ns valmisteltavaa kun kaikki olivat jo valmiina kun tultiin paikan päälle. Aika meni tosi nopeasti, ja totesin että vanhuksia on vaan niin kiva ohjata ja auttaa, kun niistä näkee kun ne nauttii kaikesta tekemisestä ja huomiosta mitä ne saa muilta ihmisiltä, etenkin nuorisolta.
 Ohjauksen jälkeen saatiin vielä kakku kahvit paikalta. Maistoin pitkästä aikaa maailman parasta boolia ! Pakko tehä itsekkin tota joskus. ;)

~ Ahkeraa opiskelua viikolla 17

Kulttuuriohjaukseen tutustuminen vko 17

Kyseisellä viikolla meillä oli vain neljä tuntia kulttuuriohjaukseen tutustumista. Puhuimme aluksi Shakespearesta, ja sen erilaisista teoksista. Saimme pian tehtäväksi valita yhden hänen näytelmistään, ja toteuttamaan siitä jonkin kohdan kuvataiteen tai videon muodossa. Eli kulttuuriohjauksestakin tuli ns oma työ. Nyt kuitenkin tähän päivään mennessä työ alkaa olemaan jo pian valmis, ja ensi viikolla sitten esittelen sen vielä muille, jännittävää !

Katsoimme hetken runovideoita ja sen jälkeen saatiinkin sitten ryhmissä tehtäväksi valmistaa tai etsiä jostain jokin kiva runo, joka miellyttää jokaista. Omaan ryhmääni kuului Venla, Nea G. sekä Nico. Löydettiin paljon erilaisia runoja, mutta kaikki ei kuitenkaan ihan miellyttäneet. Runot piti vielä esitelläkkin nykyaikaiseen tyyliin muille. Otimme erään runon, jossa runoilija oli lähdössä reissuun. Tehtiin siihen runon ohelle pieni venyttely.
  Pian vasta sen jälkeen kuultiin että runot piti esittää henkilökunnalle ja kotalaisille, joista eräs oli pärjännyt taitaja kisoissa varsin hyvin. Runojen esittämisten jälkeen laulettiin vielä pikaseen Jannen kitaran säestämänä Sankarit biisi, joka oli ihan hyvä veto, ainakin sanojensa puolesta. Laulaminen meni oikein hyvin, tosin ehkä hiukan nuotin vierestä, mutta kuitenkin omiin korviin laulu kuulosti ihan kohtalaisen hyvältä.

Teknisten ja kädentaitojen ohjaamiseen tutustumienn vko 17 

Tällä kertaa aiheena oli kankaan painantaa, joka oli jokseenkin tuttua hommaa peruskoulusta. Tunnilla oli tarkoituksena kokeilla erilaisia tekniikoita, muunmuassa tuputtamalla muotin lävitse ja vihanneksia käyttäen. Ensiksi kuitenkin käytiin hetki teoriaa.
  Hommiin päästyä, aloitin sabluunoilla, joita tuputtelin jonkin aikaa siinä kankaalle. En muistanutkaan kuin vähän sitä väriä tartti ottaa että kankaaseen saa siistin jäljen, eikä semmosta epätasasta, levinnyttä jälkeä. Kun sitten aloin ottamaan vain vähän väriä kerralla, jäljestä tuli huomattavasti siistimpää.
 Vihanneksista alias peruna pääsi painanta käyttöön. Siitä piti ensin hieman vuolla oman mallisekseen, jotta sai sen tietyn painannan tehtyä. Aloin ekaksi vuolla P kirjainta, jonka sain vuoltua valmiiksi, kunnes tajusin että kirjaimen piti olla muotissa väärinpäin, jotta se menee paperiin oikein päin. Eikun perunaa vuolemaan uudelleen, ja tekemään se P kirjain nyt oikeaan suuntaan osoittamaan. Perunalla oli oikeastaan ihan kiva tehä painatuksia.
 Kuvaa kyseistä työstä en löytänyt enää puhelimelta, kun puhelin tässä pari päivää sitten tilttasi, ja tiedostoja sieltä katosi mieletön määrä pois.. :(

~ Kulttuuriohjaukseen tutustuminen vko 16

Kulttuuriohjausta kyseisellä viikolla ei ollut kuin yhtenä päivänä, kun muutenkin kyseisellä viikolla lukujärjestys oli tosi hajanainen, kun keskelle viikkoa oli ripoteltu vapareita.
 Tällä kertaa tunneilla tutustuttiin erilaisiin kirjoihin parien kanssa. Salla toimi hyvänä parina, ja siinä tutkiskeltiin pari kirjaa lävitse. Hieman ulapalla oltiin toisen kirjan kanssa siinä mielessä, kun ei oikein tajuttu mitä kirja oikein esitteli lukijalleen. Saimme tehtäväksi piirtää taikka kirjoittaa kirjoista esille tulleita, tärkeitä tietoja. Me tyydyimme Sallan kanssa ihan vaan kirjottelemaan paperille.
  Tunnin aikana myös pohdimme sitä, miten kirjoja sekä niissä esiintyviä menetelmiä voisi käyttää ammatissamme, esimerkiksi nuorisotalolla. Katsoimme myös hieman musiikkivideoita, mummoassa Signmarkin Fighting videon, joka kyllä upposi musiikkityyliltään itseeni totaalisen hyvin. Videossa on hirveän hyvät sanat ja musiikki on muutenkin mukaansa tempaava.




Lopuksi katsoimme vielä 1996 vuonna tehdyn Romeo & Julia version. Kyseisen version olen nähnyt ennenkin, viimeksi yläasteella äidinkielen tunnilla. Minusta elokuva on hiukka sekava alusta, mutta juoneen pääsee hyvin mukaan jos on lukenut kyseisen tarinan kirjana, tai ainakin itselläni auttoi se.  Leffan aikana piti piirtää tai kirjoittaa jotain leffasta mieleen tullutta. Itse en tainut mitään muuta kyseiseen lappuun piirtää kuin sydämen, josta ei mulla valitettavasti oo kyllä kuvaakaan.